Ihmiset ovat toistensa suojelusenkeleitä. Suojelusenkelin ei välttämättä tarvitse olla kirjaimellisesti hengenpelastaja tai aina puolustamassa. Jokainen ihminen auttaa toinen toistaan, enkä tarkoita nyt pelkästään arjen askareissa. Kun miettii, pärjäisimmekö elämänkolhuista ilman ympärillämme olevia ihmisiä, joita pidämme itsellemme tärkeinä, vastaus on ei. Emme pärjäisi ilman niitäkään, joita pidämme vähemmän merkityksellisinä elämäämme kannalta.
Ilman näitä kaikkia ihmisiä elämämme olisi tyhjää ja merkityksetöntä. Kuka haluaisi elää pitkän elämän ilman rakkaitaan ja ypöyksin. Silloin elämän määritelmä olisi vain yksinkertaisesti ”Tarkoitus on elää ja kerran kuolla”. Elämisestä elämisen arvoisen tekevät muut ihmiset. Ihmisten, jotka eivät nauti elämästä ja ajattelevat, ettei elämässä ei ole yhtään hyvää asiaa, kannattaisi miettiä millaista elämä olisi jos esimerkiksi koti, perhe ja ystävät yhtäkkiä katoaisivat. Ne asiat, joita pidämme itsestäänselvyytenä unohtuvat meiltä. Kysyessämme itseltämme mitkä ovat tärkeimpiä asioita elämässä olemme näiden itsestäänselvyyksien äärellä.
Emppu
Share this content:
