Kaikki kirjoitukset kirjoittajalta juha

Toinen ruusuista oli aina niin väkevä,
se oli pienemmän sydämen särkevä,
niinpä sanoi tuo ruusutarhan kaunotar:olisit nyt järkevä
puutarhassa sais vain toinen kruunua kantaa,
pienempi vois vain tietä antaa.
Jokainen ties, kaikissa ruusuissa oli piikit tiel,
kenties joku sen huomais viel.
Aina näki kulkija pyrkivän piikkini ulos,
silti hän huomasi aina vain sulos.
Miks kuului olla näin,
pienempi mietti ja kääntyi taivasta päin
Kenties joku tutkivan katseen häneen sois,
nähdä selvästi hän vois,
mitä pikku ruusun sisältä löytyä vois,
sillä se hänelle onnea tois

 
Emppu

Pride oli minulle uusi maailma. Koko teema ei ollut edes hipaissut minun olemustani ennen vuosituhannen vaihdetta, tai paremminkin sen läsnäoloa en ollut ymmärtänyt. Toki olin vahvasti ihmisoikeuksien puolella, tasa-arvoa kannatin ja väkivaltaa sekä koulukiusaamista nuoriso-ohjaajana vastustin. Ihmisten oikeutta omanlaisuuteen puolustin – niin palkattuna kuin vapaallakin.

Sattumusten ja valintojen sarjan myötä minulle aukeni nuo samat aikaisemmat kysymykset ihmisoikeuksista, tasa-arvosta, väkivallasta ja koulukiusaamisesta uudestaan siten, että ne koskettivat minua kerta toisensa jälkeen kovasti. Kyse ei ollut hipaisusta, se läpsäisi ja läpäisi minut. Sateenkaarevat kysymykset ihmisyydestä ja omanlaisenaan olemisen tärkeydestä toivat vastaani monia onnellisia tarinoita, mutta samalla käsittämättömän suuren määrän epäoikeudenmukaisuutta, vihaa, halveksuntaa ja eriarvoisuutta, josta en ollut aiemmin tietoinen. Pahimmassa ja ikävimmässä tilanteessa olin todennäköisesti ollut se, joka mahdollisti tuon.

Pikkuhiljaa vastaani tuli nuoria moninaisin seksuaalisin suuntauksin, toiset arkoina omasta olemisestaan, toiset uhmakkaina valmiina vastaamaan huonoon kohteluun. Sain onnen kohdata perheitä sateenkaaren väreissä suloisten vauvojen mukanaan tuomin vauvakuumein. Näin parisuhteiden onnea ja karikkuutta, toivetta rakastetuksi tulemisesta ja kyvystä osoittaa rakkautta. Vastaan tuli niitä, joille hengellisyys, usko oli elämän kysymys ja jotka olivat löytäneet yhteisön turvan ja niitä, joita oli näissä yhteisöissä raadeltu rumasti. Sain tavata ihmisiä, joiden kokemus sukupuolesta oli monenmoinen. Transsukupuolisuus, -genderiys tai muu sukupuolisuus toi mukanaan tarinoita identiteetistä, erillisyydestä, yksinäisyydestä ja samalla löytämisestä, voimasta, kauneudesta ja onnesta.

Vastaani tuli kokemus itsestä monen kirjavana, seksuaalisuudesta voimaa ja kauneutta ammentavana ja sukupuolesta minuutta, olemisen tapaa, herkkyyttä ja sävyä löytävänä. Olen saanut matkata itseä peilaten ja tullen kerta toisensa jälkeen minän kanssa silmikkäin jääden ihmettelemään sitä, kuka ja millainen olen.  Tätä kaikkea olen voinut käydä suhteessa toisiin ihmisiin ja heidän olemiseensa. Se on minulle onnen potku, minua on lykästänyt että olen saanut näin elää. Onnea on myös se, että ympärilläni on ollut ihmisiä, jotka tämän ovat sallineet, sietäneet, hyväksyneet ja siinä tukeneet. Minun on annettu olla minä.

Olen vuosien varrella osallistunut toistakymmentä kertaa PRIDE kulkueeseen. Viime kesänä vielä kerran Baltic Prideenkin. Jotkut ovat kysyneet miksi? Siihen on monta vastausta, mutta suunta on niissä sama. Jotta jokaisella ihmisellä olisi yhtäläiset mahdollisuudet olla oma ainutlaatuinen itsensä. Jotta ihmisoikeudet ja tasa-arvo osana sitä toteutuisivat, väkivalta ja koulukiusaaminen vähenisivät. Jotta maailma olisi todempi ja samalla kauniimpi ihmisten voidessa olla omanlaisiaan, siis monenlaisia.

Olemme ihmisyydessä yhtä ja sen kautta meillä on mahdollisuus nähdä ihmiset – voimme siis valita rajapinnaksi toistemme välille ihmisyydestä nousevan tuntemisen vierauden kokemuksen sijaan. Minä marssin Pridessa ihmisyyden ja rakkauden puolesta – In the name of love.

– Juha Kilpiä

Mitä tarvitsen, että seksuaaliterveyteni olisi hyvä? Millaisia oikeuksia minulla tulisi olla? Laitan musiikin soimaan löytääkseni vastauksia. Suljen silmäni, jotta kuvittelu olisi helpompaa.

Basso jylisee läpi kehoni. Toivon jokaisen voivan löytää omaa oman juttunsa ja iloitsevan omista herkkyyksistään. Toivon, että vaikuttuisimme toinen toisistamme kerta toisensa jälkeen aivan kuten musiikin rytmi vaikuttaa meihin. Toivon, ettei seksuaalisuudesta tulisi koskaan sellaista, ettei se vaikuttaisi meihin basson tavoin – läpäisten meidät, jokaiseen kohtaan osuen. Toivon, että luottaisimme siihen, että elämä kantaa vaikeuksienkin keskellä ja seksuaalisuus voisi olla myös tukipilari.

Musiikin rytmi tarttuu minuun. Sanat alkavat vaikuttaa. Toivon uskaltavani antautua elämään – toivon sitä kaikille. Toivon, että seksuaalisuudessaan jokainen saisi olla totta. Toivon, että omia ajatuksiaan ja pohdintojaan voisi sanoa ääneen pelkäämättä. Silti niin, että uskaltaisin muuttaa mielipiteitäni ja ajatuskulkujani, kun sen aika on. Ihan vain, ettei tarvitsisi stressaa mihin tää tie vie meit vaan nautin kyydist ja otan iisii… Ei jäädä himaan jumittaa, joten tehdään mitä huvittaa…

Tahdon, että minuun maalataan kaikki sateenkaaren värit. Tahdon olla osa ääntä, joka rummuttaa jokaisen ihmisen seksuaalisuuden puolesta. Se kutsuu ottamaan kantaa seksuaalisuuteen liittyvien asioiden puolesta. Tasainen rummutus antaa turvaa hetkellä, kun lähden matkalle yksin enkä tiedä, miten ajatuksiini, toiveisiini suhtaudutaan. Tuntuma jaloissani kertoo uskalluksesta yrittää, joskus myös todeta, että olin väärässä. Se mahdollistaa oppimista, ymmärryksen lisääntymistä. Nöyryyttä.

Maalaa kanssani minuun punaista; arkea, rytmiä. Seksuaalisuus on meissä koko ajan ja jokaisella se on omanlaistaan. Maalaa minuun oranssia; himoa, halua, feminiinisyyttä ja maskuliinisuutta. Sekoitetaan erilaisia sävyjä, joista valita hetkien ja elämäntilanteiden mukaan. Maalaa minuun keltaista. Tahdon iloita ja antaa tulevaisuuden tulla kohti luottavaisin mielin. Seksuaalisuus on ilo ja tulevaisuudesta olemme yhdessä vastuussa – tehdään tietä jokaisten seksuaalioikeuksien toteutumiselle.

Kaadetaan purkki vihreää ylleni; tahdon rakastaa ja olla rakastettu. Tapahtukoon niin myös seksuaalisuuteni kanssa. Taivaan sinisellä ja indigolla koristele yhteistä taideteostamme, jotta osaisin puhua omasta ja toisten puolesta, että osaisin vaatia oikeuksien toteutumista enkä vaikenisi, kun on olo, että tapahtuu vääryyksiä. Maalaa violetilla kätesi jälki minuun, läsnäolosi tekee minusta viisaamman.

Kun katson meitä nyt, olemme molemmat sateenkaaren väreissä loistavia. Sinä ja Minä. Olemme yhtä ja samaa, silti erilaisia ja ainutlaatuisia. Maalatessamme minua, sinustakin tulee taideteos. Samalla maalaamme myös sinun oikeuksiasi. Minun on siis mietittävä tarkkaan mitä itselleni kuvittelen. Se vaikuttaa myös sinuun.

Kuvittelen, että seksuaalisuus on biisin hengen mukainen. Toivon, että olisimme notkeita seksuaalisuudessamme, rohkeita tekemään, mihin uskomme yhteistä hyvää edistääksemme. Toivon, että me uskaltaisimme kokeilla ja tutkia, mistä pidämme ja mistä emme. Toivon leikillisyyttä, iloa, naurua ja intohimoa.

Mikä siis olisi oikeus, jos saisin valita vain yhden ja kirjoittaa sen näkyviin? Se olisi Rakkaus. Maalaisin jokaisen kirjaimen omalla värillään.

Biisin löydät täältä.

– Susanna Ruuhilahti