Kaikki kirjoitukset kirjoittajalta juha

Todelliset ystävät ovat sydämesi vartijat. Ystävät taistelevat pyytämättä puolestasi, kun olet itse liian väsynyt taistelemaan. Kärsimysten ja huolten keskelläkin ystävät tuovat iloa elämään olemalla tukenasi ja auttamalla sinua parhaan kykynsä mukaan. Ainakin itse saan siitä ilonaiheita murheen keskelle, kun tiedän, että on ystäviä ja ihmisiä, jotka aidosti välittävät sinusta. Ystävät tuovat iloa elämään, koska he ovat ympärilläsi vapaasta tahdostaan ja samaan tapaan voi välittää itsekin ystävistään.

Elämä tuntuisi tyhjältä ja arvottomaltakin ilman ystäviä. Koulussa on kiva käydä, koska tietää näkevänsä kavereitaan eikä koulu oikeastaan tunnu juuri ystävien vuoksi raskaalta. Tällä hetkellä, teininä, elämäni keskeisimpiä asioita ovat ystävät ja kaverit.

Ystävien onnen nähdessään tulee itsekin onnelliseksi ja samoin tulee surulliseksi, kun ystävä on surullinen.

Yksi parhaista ystävistäni on pappani. Hän on aina tukenamme ja auttaa kaikessa mahdollisessa. Tuntuu kuin hän olisi meitä varten. Rakastan pappaani ja mummia, vaikka en olekaan varmaan sanonut sitä heille koskaan. Sitä ei tule sanottua rakkailleen jostain syystä, vaikka todella ajattelen, että pitäisi. Miten ihminen, jota rakastat voisi tietää sitä, jos et koskaan sano sitä ääneen. Tietysti perheenjäsenet tietävät, että rakastan heitä sanomattakin, mutta silti olen sitä mieltä, että asia pitäisi sanoa useammin ääneen.

Oikeastaan voisin sanoa, että rakastan tavallaan joitakin ystäviäni, sillä he tuntuvat perheenjäseniltäni. En ole sanonut sitä heille, koska jollain tapaa se tuntuu oudolta.

Suosittelen sinua sanomaan ”Rakastan sinua” mahdollisimman pian ihmiselle, jota rakastat, sillä ikinä ei voi tietää, olisiko nyt oleva hetki viimeinen mahdollinen.

Superkiitos olemassa olosta jokaiselle ystävälleni, jotka ovat minulle tosi tärkeitä. Ja kiitos ylipäätään kaikille, jotka ovat jonkun ihmisen ystäviä.

Emppu

Oli kouluvuoden eka päivä. Olin luokkalaisteni kanssa syömässä. Olin koko edellisen vuoden roikkunut heidän perässään, ettei tarvitsisi olla yksin koulussa. En silloin jotenkin onnistunut löytämään oikeanlaista kaveria. Koulukaverini olivat oikeastaan vain ihmisiä joiden kanssa hengailin, en oikein tuntenut kuuluvani mihinkään porukkaan.

Ekana koulupäivänä poistuessani ruokalasta mietin, että tästäkin vuodesta tulee samanlainen kuin edellisestä kunnes huomasin tulevan parhaan kaverini tulevan ruokalaan aivan yksin. Tiesin tunteen, kun joutuu istumaan yksin pöydässä, vaikka muissa pöydissä olisi tilaa vaikka muille jakaa. Ne paikat ovat kuin kuumaa rautaa, jolle ei vaan voi istua. Siinä sitä sitten nököttää yksinään ja syö ruokansa mahdollisimman nopeasti. Syödessä ehtii ajattelemaan kaikkien miettivän itsestään, että tuossa se yksinäinen istuu.

Ruokalassa yksinäisyys tulee jotenkin erityisesti esille. Kaikilla oppilailla on samaan aikaan ruokailu, jolloin näkee kenellä ei ole ystäviä miltään luokalta. Se ettei ole kavereita, tuo itselle olon, että on jotenkin vääränlainen, kun kukaan ei halua tutustua.

Tiesin miltä yksinäisyys tuntuu enkä halunnut kenenkään joutuvan tuntemaan sitä tunnetta. En vielä silloin tuntenut tulevaa parasta ystävääni ollenkaan, enkä ollut koskaan edes jutellut hänen kanssaan. Se mitä hänestä tiesin oli, että hän oli kerran istunut kanssani samaan pöytään ala-astekaverinsa kanssa. Luokkalaiseni tunsivat heidät.

Päätin, etten enää jaksaisi roikkua luokkalaisteni perässä vaan päätin kysyä tulevalta parhaalta ystävältäni haluaisiko hän syömisseuraa. Sitten me ihan vieraat ihmiset vaan tutustuttiin.

Nyt me ollaan oltu yli vuosi parhaita ystäviä ja voidaan jutella ihan mistä vain. Luotan ystävääni enemmän kuin kehenkään muuhun.Tuntuu hyvältä tietää, että aina on joku, joka on kanssasi samalla puolella. Paras ystäväni on ehdottomasti maailman paras ystävä, vaikka miljoonasta ystävästä valitsisin. Sain paljon itsevarmuutta, kun minullakin oli nyt ystävä, ja muutkin alkoivat pitää meitä samanlaisina kuin kaikkia muitakin.

Parasta ystävääni oli kiusattu ja hän oli tosi surullinen eikä hänellä ollut ainuttakaan kaveria. Kun meistä tuli kaverit, häntä ei enää kiusattu. Hän oppi vähitellen luottamaan itseensä ja muihin sekä sai lisää kavereita. Ystäväni elämä on tehnyt vuoden aikana täyskäännöksen ja nyt hän on viimein onnellinen.

En usko että hänen elämänsä olisi muuttunut mitenkään, ellei hän olisi saanut minusta ystävää. Meistä huomaa ystävien todellisen tärkeyden. Sydämelliset kiitokset minun parhaalle ystävälleni, joka on ihana ihminen!

=D <3

Emppu

Ihmiset ovat toistensa suojelusenkeleitä. Suojelusenkelin ei välttämättä tarvitse olla kirjaimellisesti hengenpelastaja tai aina puolustamassa. Jokainen ihminen auttaa toinen toistaan, enkä tarkoita nyt pelkästään arjen askareissa. Kun miettii, pärjäisimmekö elämänkolhuista ilman ympärillämme olevia ihmisiä, joita pidämme itsellemme tärkeinä, vastaus on ei. Emme pärjäisi ilman  niitäkään, joita pidämme vähemmän merkityksellisinä elämäämme kannalta.

Ilman näitä kaikkia ihmisiä elämämme olisi tyhjää ja merkityksetöntä. Kuka haluaisi elää pitkän elämän ilman rakkaitaan ja ypöyksin. Silloin elämän määritelmä olisi vain yksinkertaisesti ”Tarkoitus on elää ja kerran kuolla”. Elämisestä elämisen arvoisen tekevät muut ihmiset. Ihmisten, jotka eivät nauti elämästä ja ajattelevat, ettei elämässä ei ole yhtään hyvää asiaa, kannattaisi miettiä millaista elämä olisi jos esimerkiksi koti, perhe ja ystävät yhtäkkiä katoaisivat. Ne asiat, joita pidämme itsestäänselvyytenä unohtuvat meiltä. Kysyessämme  itseltämme mitkä ovat  tärkeimpiä asioita elämässä olemme näiden itsestäänselvyyksien äärellä.

Emppu

Ihmiset ovat kuin tuikkuja, sillä ne viihtyvät parvessa ja tarvitsevat muita ollakseen merkityksellisiä. Yksin tuikku on nimittäin melko vaatimaton, eikä tuo kovinkaan paljon valoa.  Kun sen vierellä on paljon muita, se muuttuu kauniiksi valoparveksi. Tuikut tarvitsevat muita ympärilleen. Yhden palaessa loppuun muut valaisevat sen puolesta pimeän huoneen. Tuikuilla on palava sydän. Sen voi helposti puhaltaa sammuksiin, jolloin se ei enää pysty tuottamaan  valoa ja lämpöä. Silloin tuikku on menettänyt merkityksensä.

Ihmisen sydän on yhtä hentoinen kuin tuo kynttilän liekki, mutta samalla vahva, sillä toisella kynttilän liekillä voi sytyttää uudelleen sammutettujen kynttilöiden sydämen palamaan. Toisen kynttilän sytyttäminen uuteen liekkiin ei heikennä  kynttilän liekkiä ja samaisella pikku tuikulla voi uudelleen  sytyttää kymmeniä sammuneita. Ja toisaalta, kun muita sytyttänyt kynttilä sammuu, sen sytyttämät kynttilät valaisevat maailmaa tämän puolesta. Ihminen on kuin tuikku. Jokainen tarvitsee  vierellensä jonkun. Yksin ihminen on pieni ja hento.  Se, joka uskaltaa istua yksinäisen viereen, voi olla vahvempi. Yhden sijasta  on tällöin kahden voimat, kummallakin kaksinkertaisesti energiaa. Yhdessä toisen kanssa antaa itselleen ja toisille merkityksen. Vain yhdessä toisten kanssa ihminen ei ole vain yksi miljoonasta, vaan hän on yksi miljoonasta.

Emppu

Olen onnellinen
ylpeä ja avoin,
ja nautin
siitä
kaikin
tavoin!

Kira ja Roosa

Luotan sinuun kun hyväksyt minut
unohdan pelot ja paineet
kun siinä olet

Erika ja Jutta

Hyväksy meidät sellaisina mitä me olemme.
Rohkaise meitä olemaan itsejämme.
Anna meidän jokaisen tuntea itsemme
välitetyiksi.

Mira, Nelli ja Jonna