Nektaria ry julkaisee blogitrilogian seksuaalisesta itsemääräämisoikeudesta ja seksuaaliseen väkivaltaan liittyvistä teemoista. Kirjoittajat ovat 12-37 -vuotiaita. Tämä on trilogian kolmas osa.
AJATUKSIA KOSKETUKSESTA
Yksi maailman ihanimmista asioista on nukkuva lapsi. Lämmin, pehmeä, tuhiseva, tuoksuva. Kun näiden ajatusten perään luin runon siipirikosta perhosesta, tuli mieleen se, miten helposti toista ihmistä voi satuttaa. Miten helposti voikaan jättää syvät arvet toisen ihoon, toisen sydämeen… Ja miten vaikea niitä on parantaa ja korjata.
Elämässäni tärkeintä ovat lapset. Tärkeä on mieheni ja perhe. Omat vanhempani ja muu lähisuku. Tärkeää on terveys ja liikuntakyky. Oma koti ja sellainen rahatilanne, että pystymme kotonamme asumaan. Tärkeitä ovat ystävät ja sosiaaliset tilanteet.
Rakastan perhettäni ja lähisukua. Rakastan ystäviäni. Rakastan kirjoja ja lukemista ja musiikkia. Rakastan tanssia ja teatteria. Rakastan värejä, iloa, onnea. Rakastan lahjoja ja antamista, yllättämistä. Rakastan itseni tarpeelliseksi tuntemista. Rakastan luonnon ihmeitä; syksyn väriloistoa, sateenkaaria, pilviä, kuutamoa, tähdenlentoja, kallioita, aaltojen huokauksia, muurahaisten polkuja, metsän tuoksua, lintujen laulua…
En pidä liian tungettelevasta kosketuksesta. Minua on kosketettu kurjasti, monta kertaa. Ala-asteella pojat kourivat takapuolta ja rintoja. Pari työkaveria on koskettanut tavalla, josta on jäänyt epämääräinen fiilis. Näistä kaikista on jo aikaa.
Nuorena kuljin paljon bussilla. Bussissa saattoi joskus tulla joku humalainen ukko viereen ja pahimmassa tapauksessa hän alkoi jutella ja kosketellakin. Silloin päätin, että jos aikuisena joskus huomaan, että joku aikuinen ahdistelee nuorta bussissa, puutun asiaan ja pelastan nuoren pulasta. Minulle sitä ei kukaan aikuinen koskaan tehnyt.
Voisin halata ja helliä itseäni. Kyllä se tästä, rauhassa vaan. Lapsiani voisin sylitellä, osoittaa hellyyttä ja rakkautta. Hupsutella ja höpsötellä. Miestäni voisin halia ja käpertyä lusikkaan turvaan. Jos se olisi mahdollista, haluaisin silittää hellästi ystäväni ihoa kohdasta, josta pigmentti on lähtenyt. Kosketuksella haluaisin viestiä, että se iho on ihana, kaunis, kosketettava, kuten hän kokonaan. Vaikka ihosta väri lähtee, hän on kaunis ja ihana.
Yksinäisyys on pelottavaa, jos ei tiedä, minkä vuoksi on yksinäinen. Onko minussa jotain vikaa, kun olen niin yksin? Jos ei osaa olla yksin itsensä kanssa, jos pelkää itseään, omia ajatuksiaan. Jos yksinäisyydelle ei näy loppua. Yksin on hyvä olla, kun on ollut paljon muiden seurassa. Silloin kun yksinolo on itse valittua. Yksin on hyvä olla, kun on jotain mukavaa ajateltavaa ja tekemistä tai olemista. Jos olen näkymätön, joudun olemaan pakosta yksin. Se ei ole mukavaa. Saatan muuttua näkymättömäksi itsellenikin.
Elämässäni oli kausi, jolloin saattoi mennä pitkiäkin aikoja, etten koskettanut ketään, kun ei ollut ketään, jota koskettaa. Kiinnitin siihen huomiota ja havaitsin oikein janoavani toisen ihmisen kosketusta. Enemmän kuin kättelyä tai taputusta olalle. Sellaisessa tilanteessa ystävän lämmin halaus oli kuin keidas aavikolla.
Koskettaminen ja kosketetuksi tuleminen on tärkeää. Kosketus tekee eläväksi, saa tuntemaan. Koskettaa voi niin hyvässä kuin pahassakin. Se voi saada aikaan nautintoa ja mielihyvää, viedä unelmien tuolle puolen. Toisaalta se saattaa hajottaa sirpaleiksi ja murtaa toisen sielua myöden.
Toivoisin osaavani koskettaa oikealla hetkellä ja oikealla tavalla. Aistivani tilanteen oikein. Joskus toinen ihminen janoaa kosketusta, joskus se on niin väärin kuin joku vain olla voi. Pelottava ajatus, jos koskettaisi toisen rikki huomaamattaan…
SIIPIRIKKO
Hämärässä perhonen
siivet rikottuina
Isku
yksi siivenisku
lentokyvytön
Sini
– Kirjoittaja on Miina, 37 v.
